Motivaatio ja oppiminen kulkevat käsi kädessä
Työelämässä ikään liittyy paljon stereotypioita. Yli 55-vuotiaat nähdään usein riskinä, koska heidän ajatellaan sairastelevan enemmän tai oppivan hitaammin. Nuoria taas epäillään, koska heillä puhutaan olevan mielenterveyden haasteita tai he eivät muka kestä työtä samalla tavalla kuin aiemmat sukupolvet.
Kun tällaiset käsitykset esitetään totuutena, ne ohjaavat rekrytointeja ja asenteita: yli 55-vuotiasta ei uskalleta palkata, eikä alle 30-vuotiastakaan aina nähdä varmana valintana. Totuus kuitenkin on, että ihmiset ja elämäntilanteet ovat erilaisia – ja juuri siksi työelämässä tarvitaan monenlaista osaamista.
Oppiminen ei lopu iän myötä.
Ikääntyvää työntekijää ei motivoi ajatus, että “tee vain sitä mitä olet ennenkin tehnyt, et kuitenkaan opi uutta.” Samalla innokasta nuorta turhauttaa, jos hänen ideoitaan ei kuunnella, koska “näin on aina ennenkin tehty.” Kehitys ei pysähdy, ja uuden oppiminen kuuluu kaikille ikään katsomatta.
Itse olen yli 55-vuotiaana opetellut monia aivan uusia asioita – esimerkiksi kotisivujen tekemistä ja erilaisten digityökalujen käyttöä. En olisi uskonut vielä kymmenen vuotta sitten, että nämä kuuluisivat arkeeni, mutta niin vain olen oppinut, kun on ollut motivaatiota ja sopivasti kannustusta. Tämä on hyvä muistutus siitä, että oppiminen ei ole iästä kiinni, vaan halusta ja mahdollisuudesta kokeilla uutta.
Motivaatio syntyy arjen pienistä teoista
Motivaatiolla on tässä keskeinen rooli. Jokainen pystyy oppimaan uutta, mutta oppiminen vaatii kiinnostusta ja kannustusta. Muistan yhä koulun liikuntatunnilta opettajan sanat: “Minna, uinnista sinä saisit kympin, mutta luistella sinä et osaa.” Vuosikymmeniä myöhemmin ajattelen yhä, etten osaa luistella – enkä ole edes yrittänyt opetella. Yksi kommentti riitti sammuttamaan motivaation.
Sama pätee työelämässä. Motivaatio ei synny ulkoapäin, mutta se voidaan helposti tukahduttaa. Pienet arjen teot, kuten kiittäminen, huomioiminen ja mahdollisuus kokeilla uutta, voivat sen sijaan kasvattaa motivaatiota. Kannustaminen ei ole keneltäkään pois – päinvastoin se lisää osaamista ja vahvistaa työyhteisön pääomaa.
Ikä ei määritä työkykyä
Ikä ei siis määritä työkykyä tai oppimista – asenteet ja tavat johtaa määrittävät paljon enemmän. Kun annamme tilaa erilaisille ihmisille ja tuemme heidän motivaatiotaan, voimme hyödyntää kaikkien vahvuudet iästä riippumatta.
Vinkkejä esihenkilöille ja työyhteisöihin
Kuuntele kaikkia ikäryhmiä: Älä oleta, että vanhempi työntekijä ei halua oppia tai nuori ei jaksa kantaa vastuuta.
Anna mahdollisuuksia kokeilla uutta: Pienet pilotit ja rohkaisu madaltavat kynnystä oppia.
Kiitä ja huomioi arjessa: Positiivinen palaute vahvistaa motivaatiota enemmän kuin mikään koulutus.
Hyödynnä erilaiset vahvuudet: Kokemus ja uudet ideat täydentävät toisiaan – ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita.
Tee näkyväksi oppimisen kulttuuri: Kun työpaikalla on sallittua oppia ja erehtyä, motivaatio pysyy yllä iästä riippumatta.
Kirjoitan näitä blogeja vähän oman mukavuusalueeni ulkopuolelta – tämä ei todellakaan ole ominta aluettani 😂 – mutta ehkä sekin on yksi esimerkki siitä, että uuden oppiminen onnistuu iässä kuin iässä.
Aarni työkyky Oy:ssä ajattelemme, että juuri tällaiset arjen oivallukset ovat työkykyjohtamisen ydintä. Ikään liittyvät oletukset voivat helposti kaventaa mahdollisuuksia, mutta kun työpaikalla rakennetaan oppimisen ja kannustamisen kulttuuria, jokaisen vahvuudet pääsevät esiin. Se hyödyttää niin yksilöitä kuin koko organisaatiota.